Yhdeksän kommentaaria Kiinan kommunistisesta puolueesta – Osa 8 |
| Postat av Marja-Leena (leenamarja) den 13 Jun 2008 |
Esipuhe
Neuvostoliiton sortumisesta alkanut sosialistisen blokin romahdus 1990-luvun alussa merkitsi kommunismin epäonnistumista lähes sadan vuoden jälkeen. Kiinan kommunistinen puolue jäi kuitenkin yllättäen henkiin ja hallitsee edelleen Kiinaa, maata jossa asuu viidesosa koko maailman väestöstä. Tämän yhteydessä syntyy yksi väistämätön kysymys: Onko nykyinen KKP todellakin kommunistinen?
Nykyisessä Kiinassa kukaan ei usko kommunismiin, eivät edes puolueen jäsenet. Viidenkymmenen sosialistisen vuoden jälkeen KKP on ottanut käyttöön yksityisomistuksen ja jopa arvopaperimarkkinat. Se etsii uusiin yrityksiinsä ulkomaisia sijoittajia samalla kun työläisten ja maatyöläisten työvoimasta otetaan kaikki irti. Tämä on täysin kommunismin ihanteiden vastaista. Huolimatta kapitalismin suhteen tehdyistä kompromisseista, KKP ei ole luopunut yksinvallastaan. Perustuslakiin tehtiin muutoksia vuonna 2004, mutta siinä säädetään edelleen tinkimättä: ”Eri etnisiin ryhmiin kuuluvat kiinalaiset kulkevat edelleen kansan demokraattisen diktatuurin ja sosialistisen ideologian tietä Kiinan kommunistisen puolueen johdolla ja marxismi-leninismin, Mao Zedongin ideologian, Deng Xiaopingin teorioiden ja ’Kolmen edustuksen’ tärkeiden ajatusten ohjaamina…”
”Pantteri on kuollut, mutta sen nahka on vielä jäljellä” [1]. Tämän päivän KKP:sta on vain ”nahka” jäljellä, mutta se käyttää sitä ylläpitääkseen valtaansa Kiinassa.
Mikä on tämän nahan luonne, toisin sanoen itse KKP:n organisaatio?
I. KKP:n lahkoa muistuttavat ominaisuudet
Kommunistinen puolue on pohjimmiltaan pahantahtoinen lahko, joka vahingoittaa ihmiskuntaa.
Vaikka kommunistinen puolue ei koskaan ole kutsunut itseään uskonnoksi, sillä on kaikki uskonnolle tyypilliset ominaisuudet (ks. taulukko 1). Perustamisvaiheessaan se piti marxismia ehdottomana totuutena. Se palvoi Marxia jumalanaan ja kehotti ihmisiä omistautumaan koko elämän kestävälle taistelulle, jonka tavoitteena oli rakentaa ”kommunistinen taivasten valtakunta maan päälle.”
Kommunistinen puolue eroaa huomattavasti kaikista oikeaoppisista uskonnoista. Kaikki oikeaoppiset uskonnot uskovat Jumalaan ja hyvyyteen, ja niiden tarkoituksena on opettaa ihmiskunnalle moraalia ja pelastusta. Kommunistinen puolue ei usko Jumalaan ja vastustaa perinteistä moraalia.
Kommunistisen puolueen teot osoittavat, että se on pahantahtoinen lahko. Kommunistisen puolueen opit perustuvat luokkataisteluun, veriseen vallankumoukseen ja proletariaatin diktatuuriin, jonka tuloksena on verinen ja väkivaltainen ”kommunistinen vallankumous”. Kommunismin punainen terrori on kestänyt noin vuosisadan verran. Sen mukanaan tuomat katastrofit ovat johtaneet kymmenien miljoonien ihmisten kuolemaan kymmenissä maissa. Juuri maanpäällisen helvetin luonut kommunistinen liike on maailman kaikkein pahantahtoisin lahko.
Taulukko 1: KKP:n uskonnolliset piirteet.
|
Uskonnon ilmenemismuodot |
Vastaavia ominaisuuksia KKP:ssa | |
| 1 | Kirkko tai julistuspaikka | Puoluekomitean kaikki tasot; julistuspaikka ulottuu puolueen kokouksista kaikkiin KKP:n hallitsemiin joukkotiedotusvälineisiin |
| 2 | Opit | Marxismi-leninismi, Mao Zedongin ideologia, Deng Xiaopingin teoriat, Jiang Zeminin ”Kolme edustusta” ja puolueen hallitusmuoto |
| 3 | Vihkimisriitti | Seremoniat, joissa jäsenet vannovat valoja ja ikuista uskollisuutta KKP:lle. |
| 4 | Sitouminen vain yhteen uskontoon | Seremoniat, joissa jäsenet vannovat valoja ja ikuista uskollisuutta KKP:lle. |
| 5 | Papit | Puoluesihteeri ja henkilökunta johtaa puolueen asioita eri tasoilla |
| 6 | Jumalan palveleminen | Jumalten pilkaaminen, jotta voi sen jälkeen asettaa itsensä nimettömäksi ”jumalaksi” |
| 7 | Kuolema tarkoittaa, että ”joko pääsee taivaaseen tai joutuu helvettiin” | Kuolema tarkoittaa, että ”tapaa Marxin” |
| 8 | Pyhät kirjoitukset | Kommunistijohtajien kirjoitukset ja teoriat |
| 9 | Saarna | Erilaiset kokoukset; johtajien puheet |
| 10 | Kirjoitusten lukeminen; kirjoitusten opiskelu tai kuulustelu | Poliittista opiskelua; säännöllisiä toimintoja tai ryhmäkokouksia puolueen jäsenille |
| 11 | Hymnit; uskonnolliset laulut | Puoluetta ylistävät laulut |
| 12 | Rahalahjat | Pakolliset jäsenmaksut, tietty määräraha hallituksen budjetista, mikä tarkoittaa, että kansan kovalla vaivalla hankitut rahat menevät puolueelle. |
| 13 | Kurinpidolliset rangaistukset | Puoluekuri ulottuu ”kotiarestista ja tutkinnasta” ja ”puolueesta poissulkemisesta” kuolemaan johtavaan kidutukseen sekä jopa ystävien ja sukulaisten rankaisemiseen. |
Kommunistisen puolueen lahkoa muistuttavat ominaisuudet voidaan esittää kuuden otsikon alla:
1. Oppien sepittäminen ja toisinajattelijoiden eliminointi
Kommunistinen puolue pitää marxismia uskonnollisena opinkappaleenaan ja kutsuu sitä ”tuhoutumattomaksi totuudeksi.” Kommunistisen puolueen opeista puuttuu hyvyys ja suvaitsevaisuus. Ne ovat sen sijaan täynnä ylimielisyyttä. Marxismi syntyi kapitalismin alkuvaiheessa, jolloin tuotanto oli alhaisella tasolla ja tiede alikehittynyttä. Se ei ymmärtänyt ihmisen ja yhteiskunnan eikä ihmisen ja luonnon välistä yhteyttä. Valitettavasti tämä virheellinen ideologia kehittyi kansainväliseksi kommunistiseksi liikkeeksi ja aiheutti ihmisten maailmassa tuhoja yli vuosisadan ajan, ennen kuin ihmiset hylkäsivät sen huomattuaan, ettei se toiminut lainkaan käytännössä.
Leninin jälkeiset puoluejohtajat ovat aina lisänneet jotain lahkon oppeihin. Alkaen Leninin verisen vallankumouksen teoriasta, Mao Zedongin teoriaan jatkuvasta vallankumouksesta proletariaatin diktatuurissa aina Jiang Zeminin ”Kolmeen edustukseen,” kommunistisen puolueen historia on täynnä virheellisiä teorioita ja harhakäsityksiä. Vaikka nämä teoriat ovat käytännössä johtaneet toistuviin katastrofeihin ja ovat keskenään ristiriitaisia, kommunistinen puolue väittää edelleenkin olevansa aina oikeassa ja pakottaa ihmiset opiskelemaan oppejaan.
Kommunismin pahan lahkon tehokkain tapa levittää oppejaan on eliminoida toisinajattelijat. Koska sen opit ja käyttäytyminen ovat liian naurettavia, kommunistisen puolueen täytyy pakottaa ihmiset hyväksymään ne ja turvautua väkivaltaan eliminoidessaan eri mieltä olevat. Päästyään valtaan Kiinassa kommunistinen puolue aloitti ”maareformin” eliminoidakseen maanomistajaluokan; ”sosialistiset uudistukset” teollisuudessa ja kaupassa eliminoidakseen kapitalistit; ”taantumuksellisten vastaisen kampanjan” eliminoidakseen kansanuskonnot ja ennen kommunistien valtaantuloa eri asemissa olleet virkamiehet; ”oikeistolaisten vastaisen liikkeen” vaimentaakseen älymystön sekä ”suuren kulttuurivallankumouksen” tuhotakseen perinteisen kiinalaisen kulttuurin. KKP onnistui yhdistämään koko Kiinan pahantahtoisen lahkonsa alle ja luomaan olosuhteet, jossa kaikki lukivat ”Maon pientä punaista kirjaa”, tanssivat ”lojaliteettitanssia” ja ”pyysivät puolueelta ohjeita aamulla ja antoivat puolueelle selonteon illalla”. Maon ja Dengin ajan jälkeen KKP väitti, että Falun Gong, perinteinen ”totuudenmukaisuuteen, myötätuntoon ja kärsivällisyyteen” uskova harjoitusmenetelmä, kilpailisi sen kanssa massojen suosiosta, ja ryhtyi toimenpiteisiin Falun Gongin hävittämiseksi maan päältä. Se aloitti sen vuoksi Falun Gongia vastaan kansanmurhavainon, joka jatkuu edelleen.
2. Johdon palvontaa ja mielipiteitä korkeimmasta vallasta
Kommunistisen puoluejohtajien muotokuvia Marxista Jiang Zeminiin esitellään ylpeästi palvottaviksi. Kommunististen puoluejohtajien ehdoton auktoriteetti kieltää kaiken kyseenalaistamisen. Mao Zedongia esiteltiin ”Punaisena aurinkona” ja ”Suurena vapauttajana”. Puolue liioitteli kohtuuttomasti hänen kirjoituksiaan sanoen: ”Yksi lause vastaa 10 000 tavallista lausetta”. ”Tavallisena puolueen jäsenenä” Deng Xiaoping hallitsi kerran Kiinan politiikkaa mahtimiehen tavoin. Jiang Zeminin teoria ”Kolme edustusta” on pilkut mukaan lukien vajaan 40 kirjoitusmerkin pituinen, mutta KKP:n neljäs täysistunto ylisti sitä ja totesi sen ”antavan tarkoituksenmukaisia vastauksia sen tapaisiin kysymyksiin kuin mitä sosialismi on, kuinka sosialismi luotiin, minkälaisen puolueen rakennamme ja kuinka puolue muodostetaan”. Puolue antoi myös yliampuvia lausuntoja ”Kolmen edustuksen” takana olevasta ajatuksesta, vaikka se itse asiassa saattoi itsensä naurunalaiseksi väittäessään, että ”Kolme edustusta” jatkoi marxismi-leninismin, Mao Zedongin ajatusten ja Deng Xiaopingin teorian perinnettä ja kehitti niitä edelleen.
Stalinin toimeenpanema viattomien ihmisten häikäilemätön murhaaminen, Mao Zedongin aloittama tuhoisa ”kulttuurivallankumous”, Deng Xiaopingin käsky Taivaallisen Rauhan Aukion verilöylystä sekä Jiang Zeminin käynnistämä menneillään oleva Falun Gongin vaino ovat kommunistisen puolueen harhaoppisen diktatuurin kauhistuttavia seurauksia.
Kommunistinen puolue määrää yhtäältä peruslaissaan: ”Kaikki valta Kiinan kansantasavallassa kuuluu kansalle. Elimet, joiden kautta kansa valvoo valtion valtaa, ovat valtakunnallinen kansankongressi ja eritasoiset paikalliset kansankongressit.” ”Yhdelläkään järjestöllä tai yksityishenkilöllä ei ole oikeutta asettua perustuslain eikä lain yläpuolelle.” [2] Toisaalta KKP:n säännöt määräävät, että KKP on Kiinan sosialistisessa taistelussa johdon ydin, joka menee sekä maan, että kansan edelle. Kansankongressin pysyvän komitean puheenjohtaja piti ”tärkeitä puheita” kaikkialla maassa, joissa hän väitti, että kansankongressin on korkeimpana valtioelimenä seurattava KKP:n johtoa. KKP:n ”demokraattisen sentralismin” periaatteen mukaan koko puolueen on toteltava puolueen keskuskomiteaa. Kansankongressi vaatii pohjimmiltaan pääsihteerin diktatuuria, jota vuorostaan suojaa lainsäädäntö.
3. Väkivaltaista aivopesua, ajatusten valvontaa ja organisaation tiukkuutta – jäseneksi tulon jälkeen puolueesta ei voi erota
KKP:n organisaatio on erittäin tiukka: jäseneksi hyväksymiseen tarvitaan suosituksia kahdelta puolueen jäseneltä; hyväksymisen jälkeen uuden jäsenen on vannottava ikuista uskollisuutta; puolueen jäsenten täytyy maksaa jäsenmaksuja, ottaa osaa organisaation toimintoihin ja poliittisiin ryhmäopintoihin. Puolueorganisaatio läpäisee hallinnon kaikki tasot. KKP:lla on perusjärjestöjä joka kylässä ja kaupunginosassa ja jokaisella alueella. KKP ei ainoastaan hallitse omia jäseniään ja puolueen asioita, vaan myös niitä, jotka eivät ole jäseniä, koska koko hallitusjärjestelmän täytyy ”olla kuuliainen puolueen johdon alla”. Luokkataisteluvuosien aikana KKP-uskonnon ”papit”, ts. eritasoiset puoluesihteerit, eivät usein tienneet mitä tehtäviä heillä oli ihmisten kurissapitämisen lisäksi.
Puoluekokousten alituiset ”kritiikit ja itsekritiikit” olivat tavallinen ja jatkuva tapa hallita puolueenjäsenten mieliä. KKP on olemassaolonsa aikana käynnistänyt monia poliittisia kampanjoita ”puolueen jäsenten puhdistamiseksi”, ”puolueen ilmapiirin korjaamiseksi”, ”petturien vangitsemiseksi”, ”bolshevikkien vastaisen ryhmän (AB-ryhmän) puhdistamiseksi” [3] ja ”puoluekurin ylläpitämiseksi” tarkistaakseen tietyin väliajoin ”puolueuskollisuutta” – toisin sanoen tarkistaakseen väkivallan ja terrorin avulla, että puolueen jäsenet ovat omistautuneita puolueelle, ja varmistuakseen siitä, että he koko ajan pysyttelevät puolueen linjoilla.
KKP:hen liittyminen on kuin allekirjoittaisi peruuttamattoman sopimuksen, jossa myy ruumiinsa ja sielunsa. Maan lakien yläpuolella olevien puoluesääntöjen perusteella puolue voi erottaa kenen tahansa puolueen jäsenen mielensä mukaan, kun taas yksityinen jäsen ei voi erota puolueesta joutumatta ankaran rangaistuksen kohteeksi. Puolueesta eroamisen katsotaan olevan epälojaalisuutta, jolla on vakavat seuraukset. Kulttuurivallankumouksen aikana, jolloin KKP-kultilla oli ehdoton yksinvalta, tiedettiin yleisesti, että jos puolue halusi sinun kuolevan, et voinut elää; jos puolue halusi sinun elävän, et voinut kuolla. Jos joku teki itsemurhan, hänen katsottiin ”pelkäävän kansan rangaistusta rikoksistaan” ja myös hänen sukulaisiaan syytettiin ja rangaistiin.
Puolueen sisäinen päätöksentekoprosessi toimii kuin musta laatikko, koska puolueen sisäiset konfliktit on pidettävä ehdottomasti salassa. Kaikki puolueen asiakirjat ovat luottamuksellisia. Pelätessään rikollisten toimiensa paljastumista kommunistinen puolue syyttää toisinajattelijoita ”valtiosalaisuuksien paljastamisesta”.
4. Kehotuksia väkivaltaan, joukkomurhiin ja uhrautumiseen puolueen hyväksi
Mao Zedong sanoi: ”Vallankumous ei ole päivälliskutsuja tai romaanin kirjoittamista, taulun maalaamista tai koruompelua; se ei voi olla niin hienostunutta, niin kiireetöntä ja rauhallista, niin maltillista, ystävällistä, kohteliasta, hillittyä ja jalomielistä. Vallankumous on kapina, väkivaltainen teko, jossa yksi luokka kukistaa toisen” [4].
Deng suositteli ”200 000 ihmisten tappamista 20 vuoden vakauden vastineeksi”. Jiang Zemin antoi käskyn: ”Tuhotkaa heidät [Falun Gongin harjoittajat] fyysisesti, tuhotkaa heidän maineensa ja saattakaa heidät taloudelliseen perikatoon.”
KKP suosittelee väkivaltaa ja on tappanut lukemattomia ihmisiä aikaisempien poliittisten kampanjoidensa aikana. Se opettaa ihmisiä kohtelemaan vihollisiaan ”yhtä kylmästi kuin jääkylmä talvi”. Sen punalipun sanotaan olevan punainen, koska se on ”värjäytynyt punaiseksi marttyyrien verestä”. Puolue palvoo punaista, koska se himoitsee verta ja verilöylyjä.
Puolue tuo esiin ”sankarillisia” esimerkkejä kannustaakseen muita uhraamaan itsensä puolueelle. Kun Zhang Side kuoli valmistaessaan oopiumia polttouunissa, Mao Zedong ylisti hänen kuolemaansa sanoilla ”suuri kuin Taishan” [5]. Näinä mielipuolisina vuosina sen tapaiset ”urheat sanat” kuin ”älä pelkää vaikeuksia äläkä kuolemaa” ja ”katkerat uhraukset vahvistavat rohkeaa päättäväisyyttä, uskallamme panna auringon ja kuun loistamaan uusilla taivailla” ruokkivat kunnianhimoa aikana, jolloin aineellisista hyödykkeistä oli erittäin suuri puute.
Vietkong lähetti 1970-luvun lopulla Kambodžaan sotajoukkoja, jotka kukistivat KKP:n kouluttaman kauhistuttavia rikoksia tehneen Punaisten khmerien hallituksen. Vaikka KKP oli raivoissaan, se ei voinut lähettää joukkoja Punaisten khmerien tueksi, koska Kiinalla ja Kambodžalla ei ollut yhteisiä rajoja. Sen sijaan KKP aloitti sodan Vietnamia vastaan Kiinan ja Vietnamin rajalla rangaistakseen Vietkongia sillä tekosyyllä, että kysymys oli ”itsepuolustuksesta”. Kymmenettuhannet kiinalaiset sotilaat uhrasivat näin verensä ja henkensä kommunistipuolueiden välisessä taistelussa. Heidän kuolemallaan ei itse asiassa ollut mitään tekemistä alueiden tai suvereniteetin kanssa. Useita vuosia myöhemmin KKP kuitenkin häpeällisesti kunnioitti taisteluissa kuolleiden monien naiivien ja hienojen nuorten ihmisten hyödyttömän uhraamisen muistoa ”vallankumouksellisena sankarillisena kipinänä” ja lainasi epäkunnioittavasti laulua ”Tyylikäs verinen esitys”. 154 kiinalaista marttyyriä kuoli vuonna 1981 vallatessaan takaisin Guangxin piirikunnassa sijaitsevan Faka-vuoren, mutta KKP antoi sen välinpitämättömästi takaisin Vietnamille maiden välisen rajantarkistuksen yhteydessä.
Kun SARS:in nopea leviäminen uhkasi monien ihmisten henkeä vuoden 2003 alussa, KKP komensi nopeasti työhön monta nuorta naispuolista sairaanhoitajaa. Nämä naiset suljettiin pian tämän jälkeen sairaaloihin hoitamaan SARS-potilaita. KKP lähettää nuoria ihmisiä vaarallisimpiin etulinjoihin luodakseen kuvaa siitä, ”ettei pelkää vaikeuksia eikä kuolemaa”. KKP ei kuitenkaan pysty selittämään, missä loput nykyisistä 65 miljoonasta puolueen jäsenestä tuolloin olivat ja kuinka he kohensivat puolueen julkisuuskuvaa.
5. Jumalaan uskomisen kieltäminen ja ihmisluonnon tukahduttaminen
KKP puoltaa ateismia ja väittää, että uskonto on ”henkistä oopiumia”, joka voi myrkyttää kansan. Se murskasi Kiinassa valta-asemansa turvin kaikki uskonnot ja ylensi sen jälkeen itsensä jumalaksi, mikä antoi KKP-lahkolle ehdottoman vallan maassa.
Samalla kun KKP sabotoi uskontoa, se tuhosi myös perinteisen kulttuurin. Se väitti, että perinne, moraali ja etiikka olivat feodaalisia, taikauskoisia ja taantumuksellisia asioita ja hävitti ne vallankumouksen nimissä. Kulttuurivallankumouksen aikana esiintyi laajalti kauhistuttavia ilmiöitä, jotka olivat kiinalaisten perinteiden vastaisia: aviomiehet ja -vaimot antoivat ilmi toisiaan, oppilaat pahoinpitelivät opettajiaan, isät ja pojat kääntyivät toisiaan vastaan, punakaartilaiset tappoivat viattomia umpimähkään ja kapinalliset pahoinpitelivät, tuhosivat ja ryöstivät. Tämä oli luonnollista seurausta siitä, että KKP oli tukahduttanut ihmisluonnon.
KKP:n perustettua hallintonsa, etniset vähemmistöt pakotettiin vannomaan uskollisuutta kommunistiselle johdolle, mikä vaaransi aikojen kuluessa kehitetyn rikkaan ja värikkään etnisen kulttuurin.
Toukokuun 4. päivänä vuonna 1989 ”Kansan vapautusarmeija” surmasi joukoittain opiskelijoita Pekingissä. Se sai kiinalaiset täysin menettämään toivonsa Kiinan poliittisen tulevaisuuden suhteen. Siitä päivästä lähtien väestön kiinnostus siirtyi rahan ansaitsemiseen. Vuodesta 1999 alkaen KKP on julmasti vainonnut Falun Gongia ja kääntynyt ”totuudenmukaisuuden, myötätunnon ja kärsivällisyyden” periaatteita vastaan, mikä on johtanut moraalin huononemiseen entisestään.
Tämän vuosisadan alussa alkoi uusi kierros laittomassa maan [6] ja rahallisten ja aineellisten voimavarojen takavarikoinnissa (salaisessa yhteisymmärryksessä keinottelijoiden kanssa toimineiden KKP:n turmeltuneiden virkamiesten aloitteesta), minkä seurauksena monet ihmiset ovat nyt puilla paljailla ja kodittomia. Hallitukselta oikeudenmukaisuutta vaativien ihmisten määrä on lisääntynyt dramaattisesti, ja sosiaaliset ristiriidat ovat kärjistyneet. Suurimittaiset protestit ovat tavallisia, ja poliisit ja asevoimat tukahduttavat niitä väkivaltaisesti. ”Kansantasavallan” fasistinen luonne on tullut näkyväksi, ja yhteiskunta on menettänyt moraalisen omatuntonsa.
Muinaisina aikoina rikollinen ei vahingoittanut lähimpiä naapureitaan, tai kuten sananparsi kuuluu ”kettu saalisti kaukana luolastaan”. Kun ihmiset nykyisin haluavat petkuttaa jotakuta, he valitsevat kohteekseen mieluummin sukulaisensa ja ystävänsä ja kutsuvat sitä ”tuttavien tappamiseksi.”
Kiinalaiset vaalivat muinoin ennen kaikkea hyvettä ja siveyttä, kun taas nykyajan ihminen ilveilee köyhien, mutta ei prostituoitujen kustannuksella. Kiinassa tapahtunut ihmisluonteen ja moraalin rappeutumisen historia käy selvästi ilmi seuraavasta sanonnasta:
50-luvulla ihmiset auttoivat toisiaan
60-luvulla ihmiset taistelivat toisiaan vastaan
70-luvulla ihmiset petkuttivat toisiaan
80-luvulla ihmiset välittivät vain itsestään
90-luvulla ihmiset käyttivät hyväkseen jokaista, jonka kohtasivat
6. Armeijan vallankaappaus, talouden monopolisointi ja hurjia poliittisia ja taloudellisia pyrkimyksiä
KKP:n perustamisen ainoa tarkoitus oli ottaa valta asevoimin, jotta voitaisiin perustaa valtiollinen omistusjärjestelmä jossa valtiolla on täydellinen monopoli suunnitelmataloudessa. KKP:n hillittömät pyrkimykset menivät paljon pitemmälle kuin tavallisten pahojen lahkojen, jotka vain keräävät omaisuutta.
Kommunistipuolueen johtamassa maassa, jossa vallitsee sosialistinen valtion omistus, puoluejärjestöt voivat eri tasoisten puoluekomiteoiden ja alaosastojen suurella vallalla hallita tai omistaa valtion normaalin infrastruktuurin. Omistavat puoluejärjestöt hallitsevat valtiokoneistoa ja ottavat pääomaa suoraan hallituksen eri tasojen budjeteista. KKP on vampyyrin tavoin imenyt kansakunnalta suunnattomia rikkauksia
II. KKP-lahkon aiheuttamat vahingot
Aum-lahkon toteuttama ihmisten tappaminen sariinilla, ”Auringon Temppeli” -lahkon ’taivaaseen nouseminen’ itsemurhan kautta tai Jim Jonesin ”Kansan temppelin” 900 kannattajan joukkoitsemurha ja muut samanlaiset tapaukset saavat ihmiset vapisemaan pelosta ja paheksunnasta. KKP on kuitenkin kultti, joka on syyllistynyt tuhat kertaa pahempiin rikoksiin ja vahingoittanut lukemattomia ihmisiä. Tämä johtuu siitä, että KKP:lla on alla lueteltuja ainutlaatuisia ominaisuuksia, joita tavallisilla lahkoilla ei ole.
Pahantahtoisesta lahkosta tuli valtionuskonto
Useimmissa maissa ihmiset voivat elää onnellista elämää vaikkeivät harjoittaisikaan enemmistön uskontoa, lukisi tämän uskonnon kirjallisuutta tai kuuntelisi sen periaatteita. Kiinassa on kuitenkin mahdotonta elää elämäänsä joutumatta koko ajan KKP-lahkon opin ja propagandan kohteeksi, koska KKP on valtaan päästyään tehnyt tästä pahantahtoisesta lahkosta valtionuskonnon.
KKP alkaa iskostaa poliittista saarnaansa jo leikkikoulussa ja peruskoulussa. Kukaan ei voi jatkaa opiskelua korkeammissa oppilaitoksissa tai saada korkeampaa asemaa työelämässä läpäisemättä ensin poliittista tarkastusta. Mitkään kysymykset poliittisessa tarkastuksessa eivät salli itsenäistä ajattelua. Kokeissa on opittava ulkoa KKP:n määräämät perusvastaukset selviytyäkseen niistä. Kovaonniset kiinalaiset pakotetaan toistamaan KKP:n saarnaa varhaisvuosistaan lähtien ja aivopesemään itsensä yhä uudelleen ja uudelleen. Kun kaaderi ylennetään korkeampaan toimeen hallinnossa, hänen on osallistuttava Puoluekouluun riippumatta siitä, onko hän KKP:n jäsen vai ei. Hän ei saa ylennystä ennen kuin selviää kokeesta Puoluekoulussa.
Kiinassa, jossa kommunistinen puolue on valtionuskonto, ei sallita poikkeavia mielipiteitä edustavia ryhmiä. ”Demokraattistenkin” puolueiden, joita KKP käyttää poliittisena julkisivuna, ja uudistetun ””Kolminkertaisesti omaehtoinen isänmaallinen kirkko” (ts. itsehallinto, omavaraisuus ja omavarainen kasvu) on muodollisesti tunnustettava KKP:n johtoasema. Lojaalisuus KKP:ta kohtaan on KKP:n lahkolaisen logiikan mukaan kaikista uskonkappaleista tärkein.
Yhteiskunnallinen kontrolli viedään äärimmäisyyksiin
Koska yhteiskunta on kommunistisen puolueen täydellisessä kontrollissa, ja KKP on riistänyt ihmisiltä heidän vapautensa, tämä paha lahko on onnistunut tulemaan valtionuskonnoksi. Tällainen kontrolli on jotain ennennäkemätöntä, koska KKP on vienyt ihmisiltä heidän oikeutensa yksityisomistukseen, joka on vapauden perusta. Ennen 1980-lukua ihmiset saattoivat kaupunkialueilla ja kaupungeissa ansaita elantonsa vain tekemällä työtä puolueen hallinnassa olevissa yrityksissä. Maaseudulla maanviljelijät pakotettiin elämään viljelykelpoisella maalla, joka kuului puoluekommuuneille. Kukaan en välttänyt KKP:n kontrollia. Kiinan tapaisessa sosialistisessa maassa kommunistisen puolueen järjestöjä on kaikkialla yhteiskunnassa – keskushallituksesta ruohonjuuritasolle asti kylät ja asuntoalueet mukaan lukien. Eri tasoilla toimivien puoluekomiteoiden ja osastovirastojen kautta yhteiskunta on KKP:n täydellisessä kontrollissa. Tällainen tiukka kontrolli tukahduttaa täydellisesti henkilökohtaisen vapauden kuten mahdollisuuden liikkua vapaasti (asuntorekisteröintijärjestelmä), sananvapauden (500 000 oikeistolaista on vainottu, koska he käyttivät sananvapautta), ajatuksenvapauden (Lin Zhao ja Zhang Zhixin teloitettiin, koska he kritisoivat KKP:ta) ja vapauden hankkia tietoa (on kielletty lukemasta tiettyjä kirjoja tai kuuntelemasta ”vihollisen radioasemia”; myös internetissä ’surffaamista’ tarkkaillaan ja kontrolloidaan).
Joku voisi sanoa, että KKP hyväksyy nykyisin yksityisomistuksen, mutta on muistettava, että tämä uudistus- ja avoimuuspolitiikka alkoi vasta sosialismin jouduttua vaiheeseen, jossa ihmisillä ei ollut tarpeeksi ruokaa ja maan talous oli romahduksen partaalla. KKP:n oli pakko ottaa askel taaksepäin pelastaakseen itsensä tuholta. KKP ei kuitenkaan ole koskaan hellittänyt otettaan kansasta, ei edes avoimuuden ja uudistuksen jälkeen. Menneillään oleva Falun Gongin vaino on mahdollista vain kommunistipuolueen hallitsemassa maassa. Jos KKP:sta toivonsa mukaisesti tulisi taloudellinen jättiläinen, KKP tehostaisi varmasti Kiinan kansaan kohdistamaansa kontrollia.
Väkivallan puoltamista ja elämän halveksuntaa
Melkein kaikki pahantahtoiset lahkot hallitsevat kannattajiaan tai vastaavat ulkopuoliseen painostukseen väkivallalla. Harvat ovat kuitenkin menneet sumeilemattomassa väkivallassa niin pitkälle kuin KKP. Kaikkien muiden lahkojen koko maailmassa yhteensä aiheuttamien kuolemantapausten määrä ei ole lähelläkään KKP:n tappamien ihmisten määrää. KKP-lahko pitää ihmiskuntaa vain välineenä, jolla se saavuttaa päämääränsä, ja tappaminen on vain yksi keino muiden joukossa. Ihmisten vainoaminen ei sen vuoksi aiheuta KKP:lle epäilyksiä eikä omantunnonvaivoja. Kuka tahansa – KKP:n kannattajat, jäsenet ja johtajat mukaan lukien – voi joutua tämän vainoamisen kohteeksi.
KKP kasvatti Kambodžan Punaiset khmerit, jotka ovat tyypillinen esimerkki kommunistisen puolueen julmuudesta ja elämän halveksimisesta. Mao Zedongin oppien innoittamana ja ohjaamana Pol Potin johtama kommunistinen puolue tappoi kolme vuotta ja kahdeksan kuukautta kestäneen valtakautensa aikana Kambodžassa kaksi miljoonaa ihmistä - noin neljäsosan tämän pienen maan kansalaisista – ”tuhotakseen yksityisomistuksen”. Kaikista kuolleista yli 200 000 oli alkuperältään kiinalaisia.
Muistutuksena kommunistipuolueen rikoksista ja kunnioittaakseen kuolleiden muistoa, Kambodža on rakentanut museon, johon on tallennettu ja jossa esitetään Punaisten khmerien julmuuksia. Museo sijaitsee yhdessä Punaisten khmerien entisissä vankiloissa. Se oli alkujaan oppilaitos, jonka Pol Pot muutti ”S-21-vankilaksi”, jota käytettiin erityisesti mielipidevankien käsittelyyn. Monet intellektuellit olivat siellä vangittuina ja kidutettiin kuoliaaksi. Vankilarakennusten ja eri kidutusvälineiden näyttelyn lisäksi, siellä on myös mustavalkoisia kuvia uhreista ennen tappamista. Dokumentoituna on monia kauhistuttavia kidutusmenetelmiä: kaulojen katkaisuja, reikien poraamista päähän, pikkulasten heittämistä maahan ja tappamista, jne. Kaikki kidutusmenetelmät opittiin ”asiantuntijoilta ja tekniikan ammattilaisilta”, jotka KKP lähetti tukemaan Punaisia khmerejä. KKP koulutti myös valokuvaajia, jotka erikoistuivat ottamaan kuvia vangeista ennen teloitusta, joko tapahtumien dokumentaationa tai pelkkänä viihteenä.
Juuri tässä S-21-vankilassa keksittiin kallopora, jolla poistettiin ihmisen aivot, joista sen jälkeen valmistettiin ravitsevaa ruokaa Kambodžan kommunistipuolueen johtajille. Mielipidevangit sidottiin kiinni kalloporan edessä olevaan tuoliin. Uhri oli kauhuissaan, koska nopeasti pyörivä pora teki reiän takaraivoon ja imi nopeasti ja tehokkaasti aivot ulos ennen kuin uhri kuoli.
III. Kommunistisen puolueen paha lahkoluonne
Mikä tekee kommunistisesta puolueesta niin tyrannimaisen ja pahan? Kun kommunistisen puolueen haamu tuli tähän maailmaan, sillä oli mukanaan pelottava tehtävä. Kommunistisen manifestin lopussa on tätä koskeva tunnettu kohta.
Kommunistit halveksivat mielipiteittensä ja aikomuksiensa salaamista. He selittävät avoimesti, että heidän päämääränsä voidaan saavuttaa vain väkivaltaisella nykyisen yhteiskuntajärjestelmän kumoamisella. Vapiskoot hallitsevat luokat kommunistisen vallankumouksen edessä. Proletaarit eivät menetä muuta kuin kahleensa. Mutta he voittavat maailman.
Tämän haamun tehtävänä oli väkivallan avulla uhmata avoimesti ihmisten yhteiskuntaa, murskata vanha maailma, ”tuhota yksityisomistus”, ”tuhota porvariston luonne, riippumattomuus ja vapaus”, lopettaa riisto, tuhota perheet ja antaa proletaarien hallita maailmaa.
Tämä poliittinen puolue, joka avoimesti myöntää, että se ”lyö, murskaa ja ryöstää”, ei pelkästään myönnä näkemystensä olevan pahat vaan myös ilmoittaa hurskastelevasti Kommunistisessa Manifestissa: ”Kommunistinen vallankumous on menneisyydeltä perittyjen omistussuhteiden kaikkein perinpohjaisinta murtamista; ei ole ihme, että se kehityksessään tekee mitä perinpohjaisimman pesäeron menneisyydeltä perittyihin aatteisiin.”
Mistä perinteiset käsitykset ovat lähtöisin? Ateistien luonnonlakien mukaan ne ovat luonnollista seurausta luonnon ja yhteiskunnan säännönmukaisuudesta ja tulosta maailmankaikkeuden liikkeiden säännöllisyydestä. Jumalaan uskovien mukaan ihmisen perinteet ja moraaliset arvot ovat kuitenkin Jumalan antamia. Alkuperästä riippumatta ihmisen perustavin moraali, käyttäytymisnormit ja normi hyvän ja pahan erottamisesta ovat suhteellisen vakaita; ne ovat tuhansia vuosia olleet perustana ihmisen käytöksen säätelemiselle ja sosiaalisen järjestyksen ylläpitämiselle. Eikö ihmiskunta huonontuisi suvustaan eläimen tasolle, jos se menettäisi moraaliset ohjenuoransa ja normin hyvän ja pahan arvioinnista? Kun kommunistinen manifesti puhuu menneisyydestä perittyjen omistussuhteiden kaikkein perinpohjaisimmasta murtamisesta, se uhkaa normaalin ihmisyhteisön perusteita. Kommunistisesta puolueesta oli pakko tulla paha lahko, joka tuo tuhoa ihmiskunnalle.
Koko Kommunistinen manifesti, jossa esitetään kommunistisen puolueen ohjaavat periaatteet, on täynnä äärimmäisyyksiin meneviä lausuntoja vailla pienintäkään myötätuntoa tai suvaitsevuutta. Marx ja Engels luulivat, että he olivat dialektisen materialismin kautta löytäneet yhteiskunnan kehittymislain. Sen seurauksena he löytämänsä ”totuuden” nojalla kyseenalaistivat ja kielsivät kaiken. He pakkosyöttivät kansalle itsepintaisesti kommunismin illuusiota eivätkä epäröineet suositella väkivallan käyttöä vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän ja kulttuurin perusteiden tuhoamiseksi. Kommunistinen manifesti toi mukanaan vastasyntyneeseen kommunistiseen puolueeseen epäoikeudenmukaisen haamun, joka vastustaa taivaan lakeja, tuhoaa ihmisluonnon ja käyttäytyy ylimielisesti, erittäin itsekkäästi ja täysin hillittömästi.
IV. Kommunistisen puolueen tuomiopäivän teoria – pelko puolueen romahtamisesta
Marx ja Engels juurruttivat kommunistiseen puolueeseen pahan aaveen. Lenin perusti Venäjälle kommunistipuolueen ja syöksi halpamaisella väkivallalla vallasta helmikuun vallankumouksen jälkeisen väliaikaisen hallituksen [8], esti porvarillisen vallankumouksen Venäjällä, anasti vallan ja loi jalansijan kommunistiselle lahkolle. Leninin menestys ei kuitenkaan saanut proletaareja voittamaan koko maailmaa. Päinvastoin, Kommunistisessa manifestissa ensimmäinen kappale kuuluu: ”Kaikki vanhan Euroopan mahdit ovat liittoutuneet pyhään ajojahtiin tätä aavetta vastaan…” Kommunistisen puolueen syntymisen jälkeen se oli heti eloonjäämiskriisin edessä ja pelkäsi tuhonsa tulevan minä hetkenä tahansa.
Lokakuun vallankumouksen [9] jälkeen venäläiset kommunistit eli bolshevikit eivät tarjonneet ihmisille leipää eikä rauhaa vaan ainoastaan häikäilemätöntä tappamista. Sota hävittiin, ja vallankumous huononsi taloudellista tilannetta, minkä seurauksena kansa alkoi kapinoida. Sisällissota levisi nopeasti kaikkialle maahan, ja maanviljelijät kieltäytyivät toimittamasta ruokaa kaupunkeihin. Täysimittainen kapina sai alkunsa Donin kasakoiden keskuudessa; heidän taistelunsa puna-armeijaa vastaan johti julmaan verilöylyyn. Taistelussa tapahtuneen teurastuksen barbaarista ja brutaalia luonnetta kuvataan kirjallisuudessa Šolohovin teoksessa Hiljaa virtaa Don (Tikhii Don). Valkoisen armeijan joukot aikaisemman amiraali Aleksander Vasiljevitš Koltšakin ja kenraali Anton Denikinin johdolla olivat jo eräässä vaiheessa vähällä syöstä Venäjän kommunistisen puolueen vallasta. Vaikka kommunistinen puolue oli aivan uusi poliittinen voima, lähes koko maa oli sitä vastaan, mikä saattoi johtua siitä, että kommunistinen kultti oli liian paha voittaakseen ihmisten sydämet.
Kiinan kommunistisen puolueen (KKP) kokemus oli samantapainen kuin Venäjän kommunistipuolueen. Alkaen ”Mari-välikohtauksesta” ja ”huhtikuun 12. päivän verilöylystä” [10] aina KKP:n hallitsemilla alueilla viisi kertaa tapahtuneeseen tukahduttamiseen ja lopulta pakon edessä suoritettuun 25 000 kilometrin mittaiseen “Pitkään marssiin” – KKP joutui koko ajan taistelemaan olemassaolostaan.
Kommunistinen puolue syntyi vakaasta päätöksestä tuhota vanha maailma keinolla millä hyvänsä. Se huomasi olevansa vaarassa tuhoutua. Se on jatkuvasti pelännyt menettävänsä valtansa. Eloonjäämisestä on tullut kommunistisen kultin tärkein huolenaihe. Kansainvälisen kommunistisen liittoutuman hajottua KKP:n eloonjäämiskriisi on pahentunut. Vuodesta 1989 lähtien sen pelko omasta tuomiopäivästä on voimistunut sitä mukaa kuin sen loppu lähenee.
V. Kommunistisen kultin tärkein selviytymiskeino – julma taistelu
Kommunistinen puolue on jatkuvasti painottanut ehdotonta lojaalisuutta, organisatorisia periaatteita ja rautaista kuria. KKP:hen liittyvien jäsenten on vannottava:
Haluan liittyä Kiinan kommunistiseen puolueeseen, tukea puolueen peruskirjaa, noudattaa puolueen sääntöjä, täyttää jäsenen velvoitteet, toteuttaa puolueen päätökset, noudattaa tiukasti puolueen kuria, säilyttää puolueen salaisuudet, olla uskollinen puolueelle, tehdä ahkerasti työtä, taistella koko elämäni kommunismin puolesta, olla valmis uhraamaan kaikkeni puolueen ja kansan hyväksi ja olla milloinkaan pettämättä puoluetta. (Ks. KKP:n peruskirja, ensimmäinen luku, kuudes artikla. [2]
KKP kutsuu tätä kultinkaltaista omistautumista puolueelle ”puolueluonteeksi”. KKP:n jäsenen odotetaan olevan valmis luopumaan milloin tahansa kaikista henkilökohtaisista käsityksistään ja periaatteistaan ja noudattavan ehdottomasti puolueen ja johdon tahtoa. Jos puolue haluaa henkilön olevan ystävällinen, hänen on oltava ystävällinen; jos puolue haluaa henkilön tekevän pahoja asioita, hänen on tehtävä pahoja asioita. Muuten hän ei täyttäisi puolueen jäsenelle asetettuja vaatimuksia eikä osoittaisi vahvaa ”puolueluonnetta”.
Mao Zedong on sanonut: ”Marxilainen filosofia on taistelun filosofia.” Edistääkseen ja ylläpitääkseen ”puolueluonnetta”, KKP luottaa säännöllisin välein toistuvien taistelujen mekanismiin puolueen sisällä. Käynnistämällä jatkuvasti brutaaleja taisteluita puolueen sisä- ja ulkopuolella KKP on eliminoinut toisinajattelijoita ja luonut punaisen terrorin. Samanaikaisesti KKP puhdistaa koko ajan pois puolueen jäseniä, tiukentaa sen kulttimaisia sääntöjä ja kasvattaa jäsenten ”puolueluonnetta” vahvistaakseen puolueen taistelukykyä. Puolue käyttää tätä arvokasta asetta elinikänsä pitkittämiseen.
KKP:n johtajista Mao Zedong oli taitavin käyttämään julman taistelun arvokasta asetta puolueen sisällä. Tuon taistelun raakuus ja menetelmien pahantahtoisuus alkoi jo 1930-luvulla kiinalaisten kommunistien hallitsemilla alueilla, niin kutsutuilla ”neuvostoalueilla”.
Mao Zedong aloitti 1930-luvulla Jiangxin maakunnan neuvostoalueella täysimittaisen vallankumouksellisen terrorin, joka tunnetaan bolshevisminvastaisten joukkojen eli AB-joukkojen puhdistamisena. Tuhansia puna-armeijan sotilaita, puolueen ja nuorisoliiton jäseniä ja kommunistissa tukikohdissa toimivia siviilihenkilöitä murhattiin julmasti. Tapahtumat johtuivat Maon itsevaltaisesta kontrollista. Maon perustettua Jiangxiin neuvostoalueen, paikallinen puna-armeija ja Lounais-Jiangxin puolueorganisaatiot uhmasivat häntä Li Wenlin johdolla. Mao ei voinut sietää minkäänlaista järjestäytynyttä vastarintaa, minkä vuoksi hän käytti äärimmäisiä menetelmiä lannistaakseen ne puolueen jäsenet joiden epäili olevan eri mieltä kanssaan. Luodakseen kovan ilmapiirin ennen puhdistusta, Mao ei epäröinyt aloittaa puhdistusta suoraan omassa määräysvallassaan olevista joukoista. Marraskuun lopulta joulukuun puoliväliin puna-armeijan ensimmäisessä rykmentissä toteutettiin ”nopea sotilaallinen puhdistus”. Vastavallankumouksellisten puhdistamisorganisaatioita perustettiin armeijassa kaikille tasoille: divisiooniin, rykmentteihin, pataljooniin, komppanioihin ja joukkueisiin. Ne pidättivät ja tappoivat kaikki ne puolueen jäsenet, jotka joko olivat lähtöisin maanomistajien tai rikkaiden talonpoikien luokista tai esittivät valituksia. Alle kuukaudessa runsaasta 40 000 puna-armeijan sotilaasta 4 400:aa syytettiin kuulumisesta AB-joukkoihin, ja heidät kaikki teloitettiin. Kymmenen syytetyistä oli kapteeneja (AB-joukkojen kapteeneja).
Seuraavalla jaksolla Mao alkoi rangaista toisinajattelijoita neuvostoalueella. Joulukuussa 1930 hän lähetti Li Shaojiun, puna-armeijan ensimmäisen rykmentin keskuspoliittisen osaston pääsihteerin ja puhdistuskomitean puheenjohtajan, Jiangxin maakunnassa sijaitsevaan Futianin kaupunkiin, jossa kommunistihallituksella oli toimipaikkansa. Li Shaojiu pidätti maakunnan toimintakomitean jäseniä ja puna-armeijan 20. armeijakunnan kahdeksan korkeammassa asemassa olevaa komentajaa, mukaan lukien Duan Liangbin ja Li Baifangin. Hän käytti useita julmia kidutusmenetelmiä kuten pahoinpitelyä ja kehonosien polttamista. Kidutetuilla oli vammoja kaikkialla kehossaan, sormet oli murrettu, palovammoja joka paikassa, eivätkä he voineet liikkua. Tuolta ajalta peräisin olevien asiakirjojen mukaan uhrit huusivat läpitunkevasti; julmat kidutusmenetelmät olivat erittäin epäinhimillisiä.
Li Baifangin, Ma Mingin ja Zhou Mianin vaimot menivät joulukuun 8. päivänä katsomaan vankilassa olevia aviomiehiään, mutta heidät vangittiin AB-joukkojen jäseninä ja heitä kidutettiin julmasti. Heitä pahoinpideltiin vakavasti, heidän kehonsa ja sukupuolielimensä poltettiin ja rinnat viillettiin veitsellä. Julmassa kidutuksessa Duan Liangbi tunnusti, että mm. Lin Wenlin, Jin Wanbang, Liu Di, Zhou Mian ja Ma Ming olivat AB-joukkojen johtajia ja että puna-armeijan kouluissa oli monia AB-jäseniä.
Viidessä päivässä, joulukuun 7. päivästä joulukuun 12. päivän iltaan, Li Shaojiu ja hänen avustajansa pidättivät Futianissa yli 120 väitettyä AB-joukkojen jäsentä ja kymmenittäin huomattavia vastavallankumouksellisia; yhteensä yli 40 ihmistä teloitettiin. Li Shaojiun julmat toimenpiteet johtivat lopulta ”Futianin välikohtaukseen” [11] joulukuun 12. päivänä 1930, mikä aiheutti suurta hämmennystä neuvostoalueella. (Gao Huanin Historiallinen tutkimus Mao Zedongin suorittamasta ”AB-joukkojen” puhdistamisesta Jiangxin maakunnan neuvostoalueella).
Neuvostoalueelta Yan’aniin asti, Mao luotti teoriaansa ja taktiikkaansa taistelusta ja saavutti vähitellen itsevaltaisen aseman puolueessa. Vielä vuonna 1949 tapahtuneen kommunistisen Kiinan perustamisen jälkeenkin Mao jatkoi puolueen sisäisiä taisteluja. Mao hyökkäsi esimerkiksi kerran yhtäkkiä Pen Dehuaita vastaan ja erotti hänet virastaan [12] Lushanissa vuonna 1959 pidetyn KKP:n kahdeksannen keskuskomiteakokouksen kahdeksannen täysistunnon aikana. Kaikkia kokoukseen osallistuneita tärkeimpiä johtajia pyydettiin ottamaan kantaa. Niiden harvojen, jotka uskalsivat ilmaista eriävän mielipiteensä, katsottiin kuuluvan Peng Dehuain puolueenvastaiseen ryhmään. Kulttuurivallankumouksen aikana KKP:n keskuskomitean vanhoja kaadereita rangaistiin yksi toisensa jälkeen, mutta he kaikki antautuivat vastustelematta. Kuka uskaltaisi vastustaa Mao Zedongia? Puolue on aina painottanut rautaista kuria, lojaalisuutta puolueelle ja järjestöperiaatteita ja vaatinut ehdotonta kuuliaisuutta hierarkian johtajia kohtaan. Tällainen pinttynyt puoluesidonnaisuus on ollut jatkuville poliittisille taisteluille ominaista.
Kulttuurivallankumouksen aikana Li Lisan, entinen KKP:n johtaja, ajettiin kestokykynsä rajalle. Häntä kuulusteltiin 68 vuoden ikäisenä keskimäärin seitsemän kertaa kuukaudessa. Hänen vaimoaan Li Shata kohdeltiin ”neuvostorevisionistien” vakoilijana, ja hänet oli jo heitetty vankilaan. Kukaan ei tiennyt minne hän oli kadonnut. Näkemättä mitään muuta vaihtoehtoa ja täysin epätoivoisena, Li Lisan teki itsemurhan ottamalla yliannoksen unilääkettä. Ennen kuolemaansa Li Lisan kirjoitti Mao Zedongille kirjeen, jossa kuvastui selvästi ”puolueluonne”, jonka mukaan puolueen jäsen ei uskalla luopua puolueesta edes kuoleman edessä:
Puhemies,
Olen nyt pettämässä puolueen tekemällä itsemurhan, enkä voi millään tavoin puolustaa rikostani. Haluan sanoa vain tämän: kukaan koko perheessäni, enkä minä itse, ole koskaan ollut yhteistyössä vihollisvaltioiden kanssa. Vain tässä kysymyksessä pyydän keskushallitusta tutkimaan ja tarkistamaan tosiasiat ja tekemään päätelmänsä niiden perusteella….
Li Lisan
Kesäkuun 22. päivänä 1967 [13]
Samalla kun Mao Zedongin taistelufilosofia vei Kiinan ennenkuulumattomaan katastrofiin, tällaiset ”joka seitsemäs tai kahdeksas vuosi” toteutettavat laajat poliittiset kampanjat ja puolueen sisäiset taistelut ovat turvanneet KKP:n säilymisen. Jokaisessa kampanjassa vainottiin viiden prosentin vähemmistöä ja saatiin jäljellä olevat 95 prosenttia tottelevaisiksi ja uskollisiksi puolueen peruslinjalle, millä vahvistettiin puolueorganisaation koossapitävää voimaa ja tuhokapasiteettia. Nämä taistelut myös poistivat ”epäröivät” jäsenet, jotka eivät halunneet pettää omaatuntoaan, ja hyökkäsivät kaikkia vastustavia voimia vastaan. Tämän taistelumekanismin kautta valtaan ovat päässeet puolueen taistelunhaluisimmat ja tehokkaimpia huligaanimenetelmiä käyttävät jäsenet. Puoluekultin johtajat ovat kaikki häikäilemättömiä ihmisiä, joilla on paljon kokemusta taistelemisesta ja jotka ovat täynnä puoluehenkeä. Tällainen julma taistelu antaa myös sen kokeneille ”verisen läksyn” ja väkivaltaisen aivopesun. Samalla se antaa koko ajan energiaa KKP:lle, vahvistaa sen taistelunhalua, takaa sen eloonjäämisen ja estää sitä tulemasta pidättyväiseksi, taistelusta luopuvaksi ryhmäksi.
Tällainen KKP:n vaatima puolueluonne on lähtöisin sen pahasta lahkoluonteesta. Voidakseen toteuttaa tavoitteitaan, KKP yrittää päättäväisesti millä keinolla tahansa päästä eroon kaikista perinteisistä periaatteista ja nähdä kaikki sitä estävät voimat vihollisenaan. Sen vuoksi sen on koulutettava ja orjuutettava kaikki jäsenensä puolueen tottelevaisiksi työkaluiksi, joilla ei ole tunteita tai velvollisuutta läheisiään kohtaan eikä omaa uskoa. Tämän KKP-luonteen alkuperä on lähtöisin sen ihmisyhteisöä ja perinteitä kohtaan tuntemasta vihasta, sen petollisesta itsearvioinnista ja äärimmäisestä itsekkyydestä ja muiden ihmisten elämän halveksunnasta. Voidakseen saavuttaa niin kutsuttuja ihanteitaan KKP käytti väkivaltaa murskatakseen koko maailman ja tuhotakseen kaikki toisinajattelijat mihin hintaan tahansa. Ihmiset, joilla on omatunto, nousisivat vastamaan näin pahaa lahkoa, minkä vuoksi KKP:n on tuhottava ihmisten omatunto ja hyväntahtoiset ajatukset saadakseen heidät uskomaan pahaan oppiinsa. Turvatakseen eloonjäämisensä KKP:n on siksi kaikkein ensimmäiseksi tuhottava ihmisten omatunto, hyväntahtoiset ajatukset ja moraaliset normit, muutettava ihmiset kesyiksi orjiksi ja työkaluiksi. KKP:n logiikan mukaan puolueen elämä ja edut asetetaan kaiken muun edelle; kaikkien puolueen jäsenien yhteiset edutkin jätetään huomiotta, joten jokaisen yksityisen puolueen jäsenen on oltava valmis uhrautumaan puolueen hyväksi.
Tarkasteltaessa KKP:n historiaa ja yksityisiä henkilöitä, jotka Chen Duxiun ja Qu Qiubain tavoin säilyttivät perinteisen oppineiden mielenlaadun tai Hu Yaobangin ja Zhao Ziyangin tavoin vielä välittivät ihmisten eduista tai Zhu Rongjin tavoin olivat päättäneet olla rehellisiä virkamiehiä ja todella auttaa ihmisiä – niin auttoivatpa he puoluetta kuinka paljon tahansa ja piittasivatpa he henkilökohtaisesta kunnianhimosta kuinka vähän tahansa, puolueen edut ja kuri johtivat väistämättä heidän syrjäyttämiseensä tai rajoittivat heidän toimintaansa.
Heihin vuosia kestäneen taistelun aikana juurrutettu puolueluonne ja antaumus puolueelle sai heidät usein tekemään kompromissin ja antamaan periksi kriittisellä hetkellä, koska puolueen säilyminen oli heidän alitajunnassaan ehdottomalla etusijalla. He uhraisivat mieluummin itsensä ja katselisivat kuinka pahat voimat puolueen sisällä tekevät tuhojaan, kuin haastaisivat puolueen tunnollisilla ja myötätuntoisilla ajatuksillaan. KKP:n taistelumekanismi johtaa juuri tähän: se muuttaa hyvät ihmiset käyttökelpoisiksi työkaluiksi ja käyttää puolueluonnetta rajoittamaan omaatuntoa ja paljolti jopa eliminoimaan sen. KKP:n kymmenet ”linjataistelut” johtivat yli kymmenen korkean tason puoluejohtajan tai virkaan määrätyn seuraajan tuhoon; yksikään puolueen korkeimmista johtajista ei saanut suotuisaa loppua. Vaikka Mao Zedong oli hallinnut puoluetta 43 vuoden ajan, hänen vaimonsa ja veljenpoikansa pantiin vankilaan pian hänen kuolemansa jälkeen, mitä koko puolue juhli suurena maolaisena voittona. Onko tämä komedia vai farssi?
Sen jälkeen kun KKP sai poliittisen vallan, puolueen sisä- ja ulkopuolella käytiin loputon määrä poliittisia taisteluita. Näin oli Mao Zedongin aikana, ja näin on yhä Maon jälkeisen reformin ja avoimuuden aikana. Heti kun ihmiset 1980-luvulla alkoivat saada vähän ajatuksenvapautta, KKP käynnisti ”Porvarillisen liberalismin vastustuskampanjan” ja esitti ”Neljä perusperiaatetta” [14] säilyttääkseen ehdottoman johtoasemansa. Vuonna 1989 demokratian puolesta vedonneet opiskelijat kukistettiin verisellä väkivallalla, koska KKP ei salli demokraattisia pyrkimyksiä. 1990-luvulla Falun Gongin harjoittajien määrä kasvoi nopeasti. He uskovat totuudenmukaisuuteen, myötätuntoon ja kärsivällisyyteen, mutta heihin on vuodesta 1999 lähtien kohdistunut kansanmurhan kaltainen vaino, koska KKP ei voi sietää ihmisluontoa ja hyväntahtoisia ajatuksia. Sen täytyy käyttää väkivaltaa ihmisten omantunnon tuhoamiseksi ja oman valtansa turvaamiseksi. 2000-luvulla internet on yhdistänyt maailman, mutta KKP on tuhlannut paljon rahaa luodakseen verkkosivusaarron saadakseen kiinni vapausaktivistit, koska se pelkää, että ihmiset voisivat vapaasti hankkia tietoa.
VI. KKP:n pahan lahkon rappeutuminen
KKP:n paha lahko hallitsee pääasiassa ihmisluonnon ja taivaan periaatteiden vastaisesti. Se on tunnettu ylimielisyydestään, itserakkaudestaan, suuresta itsekkyydestään ja häikäilemättömyydestään. Se aiheuttaa maalle ja kansalle jatkuvasti tuhoja, mutta se ei silti halua myöntää virheitään eikä ikinä paljastaa todellista luonnettaan ihmisille. KKP ei ole koskaan epäröinyt muuttaa iskulauseitaan ja kylttejään, koska se pitää niitä vain vallan säilyttämisen välineinä. Se tekee kaikkensa säilyttääkseen valtansa piittaamatta moraalista, oikeudenmukaisuudesta tai ihmiselämästä.
Tämän pahan lahkon institutionalisoituminen ja sosialisoituminen johtavat vääjäämättä sen tuhoon. Vallan keskittämisen seurauksena yleinen mielipide on vaiennettu, ja kaikki valvontamekanismit, jotka voisivat estää KKP:ta luisumasta korruptioon ja hajoamiseen, on tuhottu.
Nykyisestä KKP:sta on tullut maailman suurin vallassa oleva ”kavalluksen ja korruption puolue”. Virallisen tilaston mukaan Kiinassa on viimeisten 20 vuoden aikana puolueessa tai hallituksessa toimivasta 20 miljoonasta virkamiehestä, upseerista tai kaaderista kahdeksan miljoonan todettu syyllistyneen korruptioon ja joutuneen kurinpito- tai rangaistustoimien kohteeksi puolueen tai hallituksen määräysten perusteella. Kun otetaan huomioon paljastumatta jääneet korruptoituneet viranomaiset, yli kahden kolmasosan puolue- ja hallintoviranomaisista on arvioitu olevan korruptoituneita.
Aineellisten etujen hankkimisesta korruptiolla ja kiristyksellä on nykyään tullut KKP:n vahvin koossapitävä tekijä. Korruptoituneet virkamiehet tietävät, että ilman puoluetta heillä ei olisi mitään mahdollisuutta juonitella itselleen voittoja, ja jos KKP kaatuisi, he eivät vain menettäisi valtansa ja asemansa vaan myös joutuisivat tutkinnan kohteeksi. Romaanissa Taivaan viha, jossa paljastetaan kuinka KKP-virkailijat toimivat kulissien takana, kirjailija Chen Fang on ilmaissut puolueen suuren salaisuuden lainaamalla erään kommunistipuolueen kunnallisen toimiston varajohtajaa: ”Korruptio on vakauttanut poliittisen valtamme”.
Kiinan kansa näkee selvästi: ”Jos taistelemme korruptiota vastaan, puolue tuhoutuu; jos emme taistele korruptiota vastaan, yhteiskunta tuhoutuu.” KKP ei kuitenkaan vaaranna itseään taistelemalla korruptiota vastaan. Se tappaa vain muutamia korruptoituneita henkilöitä symbolisena uhrauksena oman imagonsa vuoksi. Se pitkittää elämäänsä muutamilla vuosilla uhraamalla pienen määrä korruptoituneita aineksia. KKP:n pahan lahkon ainoat tavoitteet ovat nykyään vallassa pysyminen ja tuhoutumisen välttäminen.
Tämä päivän Kiinassa etiikka ja moraali ovat täysin murentuneet. Roskatuotteet, prostituutio, huumeet, viranomaisten ja rikollisliigojen väliset salaliitot, järjestäytynyt rikollisuus, uhkapeli, lahjonta – kaikenlainen korruptio vallitsee. KKP on lähes tyystin jättänyt tämän moraalisen rappeutumisen vaille huomiota samalla kun monet korkeassa asemassa olevat virkamiehet johtavat toimintaa kulissien takana ja kiristävät pelokkailta ihmisiltä suojelurahaa. Mafiaa, järjestäytynyttä rikollisuutta ja rikollissyndikaatteja Nanjingin yliopistossa tutkiva Cai Shaoqing arvioi, että rikollisjärjestöjen jäsenmäärä on Kiinassa ainakin miljoona. Jokainen vangittu syndikaatin jäsen paljastaa aina joitakin kulissien takana olevia korruptoituneita kommunisteja, jotka ovat hallituksen virkailijoita, tuomareita tai poliiseja.
KKP on huolissaan siitä, että Kiinan kansalle kehittyy omatunto ja moraalintaju, minkä vuoksi se ei uskalla sallia ihmisten uskoa mihinkään uskontoon eikä nauttia ajatuksenvapaudesta. Se käyttää kaikkia resurssejaan vainotakseen uskovaisia hyviä ihmisiä, kuten maanalaisia kristittyjä, jotka uskovat Jeesukseen ja Jumalaan, ja Falun Gongin harjoittajia, jotka yrittävät olla totuudenmukaisia, myötätuntoisia ja suvaitsevaisia. Puolue pelkää, että demokratia tekisi lopun sen yksinvallasta, minkä vuoksi se ei uskalla antaa ihmisille poliittista vapautta. Vangitessaan riippumattomia liberaaleja ja ihmisoikeusaktivisteja se toimii nopeasti. KKP antaa kuitenkin ihmisille toisenlaista vapautta. Niin kauan kuin ei välitä politiikasta eikä vastusta KKP:n johtoa, voi omistautua haluilleen millä tahansa tavalla, vaikka se tarkoittaisi, että tekee huonoja, pahoja asioita. Tämän seurauksen puolue rappeutuu dramaattisesti, ja Kiinan yhteiskuntamoraali huononee hälyttävän nopeasti.
”Sulje tie taivaaseen ja avaa portti helvettiin” kuvaa parhaiten tapaa jolla KKP:n paha lahko on tuhonnut Kiinan yhteiskunnan.
VII. Mietteitä KKP:n pahasta hallinnosta
Mikä kommunistinen puolue on?
Tähän näennäisesti yksinkertaiseen kysymykseen ei ole yksinkertaisia vastauksia. KKP on toimivinaan ”kansan puolesta” ja naamioitunut poliittiseksi puolueeksi, mutta se on todellisuudessa petkuttanut miljoonia ihmisiä. Se ei ole poliittinen puolue tavallisessa mielessä vaan vahingollinen ja pahantahtoinen lahko, jota hallitsee pahantahtoinen aave. Kommunistinen puolue on elävä olento, joka ilmenee tässä maailmassa puoluejärjestöjen muodossa. Kommunistista puoluetta hallitsee todellisuudessa paha aave, joka otti sen valtaansa, ja juuri tämä paha aave määrää kommunistisen puolueen pahan luonteen.
Kommunistisen puolueen johtajat toimivat vain pahan aaveen ja puolueen puhetorvina samalla kun he toimivat lahkon guruina. Kun heidän tahtonsa ja pyrkimyksessä ovat puolueen linjalla ja se voi käyttää niitä hyväkseen, heidät voidaan valita johtajiksi. Mutta kun he eivät enää kykene vastaamaan puolueen tarpeisiin, heidät kukistetaan armottomasti. Puolueen taistelumekanismi varmistaa, että vain viekkain, pahin, ja kovapintaisin voi säilyttää asemansa kommunistisen puolueen guruna. Noin tusinan verran korkeita puolueen johtajia on joutunut epäsuosioon, mikä osoittaa tämän väitteen todeksi. Puolueen korkeimmat johtajat kävelevät itse asiassa erittäin ohuella jännitetyllä nuoralla. He voivat joko poiketa puolueen linjasta ja luoda Gorbatshovin tavoin itselleen hyvän maineen historiassa tai joutua puolueen uhreiksi, kuten on käynyt monille puolueen pääsihteereistä.
Ihmiset ovat puolueen orjuutuksen ja painostuksen kohteena. Puolueen hallinnan alaisuudessa ihmisillä ei ole oikeus paheksua puoluetta. Sen sijaan heidät pakotetaan hyväksymään puolueen johto ja tukemaan puoluetta. Heidät on myös puolueen pakotusuhan alla saatu alttiiksi tyypilliselle lahkolaiselle aivopesulle. KKP pakottaa koko maan uskomaan ja tukemaan pahaa lahkoa. Nyky-yhteiskunnassa tällainen on erittäin harvinaista, ja täytyy antaa tunnustusta KKP:n ainutlaatuiselle taidolle sortaa tällä tavalla.
Puolueen jäsenet on fyysinen massa, jota käytetään puolueen ruumiillistamiseen. Monet heistä ovat rehellisiä ja ystävällisiä ja voivat jopa olla sangen taitavia julkisessa elämässään. KKP rekrytoi juuri näitä ihmisiä, koska heidän mainettaan ja pätevyyttään voidaan käyttää puolueen hyväksi. Liittyäkseen puolueeseen, monien muiden täytyy tehdä paljon työtä sen puolesta ja tukea pahaa olentoa halutessaan päästä puoluevirkailijoiksi ja saavuttaa korkea yhteiskunnallinen asema. On myös niitä, jotka ovat päättäneet liittyä puolueeseen halusta saavuttaa jotain elämässään ja ymmärtäneet, että kommunistisen hallinnon alla tämä ei olisi mahdollista elleivät he liittyisi puolueeseen. Osa on liittynyt puolueeseen, koska on halunnut saada asunnon tai yksinkertaisesti parantaa imagoaan. Siksi kymmenisen miljoonan puolueen jäsenen joukossa on sekä hyviä ja huonoja ihmisiä. Mutta kun ihminen kerran on vannonut uskollisuutta puolueen lipun edessä, niin olivatpa hänen motiivinsa mitkä hyvänsä, hän on vapaaehtoisesti antanut itsensä puolueelle. Sen jälkeen heidän on käytävä läpi aivopesuprosessi osallistumalla viikoittaisiin poliittisiin opintoihin, minkä vuoksi suuri osa puolueen jäsenistä on vailla omia ajatuksia ja joutuu puolueluonnon ”yhteisten ajatusten” pettämiksi siinä määrin, että he ovat täysin KKP:n pääkehon pahan hengen vallassa. Nämä ihmiset toimivat puolueen sisällä kuin solut ihmiskehossa ja työskentelevät taukoamatta puolueen olemassaolon puolesta, vaikka he itsekin muodostavat osan puolueen orjuuttamasta väestöstä. Vieläkin surullisempaa on, että kun kerran on joutunut ”puolueluonnon” orjuuteen, siitä on erittäin vaikea päästä pois. Niin pian kuin joku näyttää inhimillisen puolensa, hänet puhdistetaan pois ja häntä vainotaan. Puoluetta ei voi jättää omin voimin vaikka haluaisikin, koska puolueen liittymiselle myönteinen ja eroamiselle kielteinen politiikka pitäisi henkilöä petturina. Tämä on syynä siihen, miksi ihmisillä usein on kaksinaisen luonne: poliittisessa elämässään he tuovat esille kommunistisen puolueluonteen ja jokapäiväisessä elämässään ihmisluontonsa.
Puolueen kaaderit on valtaapitävä ryhmä puolueen jäsenten joukossa. Vaikka he joutuvat valitsemaan hyvän ja pahan välillä ja tekemään omia päätöksiä eri tilanteissa, eri aikoina ja eri tapahtumissa, heidän on kokonaisuutena noudatettava puolueen tahtoa. Valtuutuksen mukaan ”koko puolue tottelee keskuskomiteaa”. Kaaderit ovat eri tasojen johtajia; he ovat puolueen selkäranka. Hekin ovat kuitenkin vain puolueen työkaluja. Myös heidät on petetty ja heitä on käytetty hyväksi ja heidän kimppuunsa on hyökätty menneiden poliittisten kampanjoiden aikana. KKP:n peruskriteerin tarkoituksena on testata, seurataanko oikeaa gurua ja onko hänelle omistauduttu vilpittömästi.
Mistä johtuu, että ihmiset eivät vieläkään tiedä?
Yli 50-vuotisen valtakautensa aikana kommunistinen puolue on toiminut Kiinassa pahantahtoisesti ja julmasti. Mutta miksei kiinalaisilla ole realistista käsitystä KKP:n pahasta luonteesta? Johtuuko se siitä, että kiinalaiset ovat tyhmiä? Ei. Kiinalaiset ovat yksi maailman viisaimmista kansoista ja voivat olla ylpeitä rikkaasta perinteisestä kulttuuristaan ja viisituhatvuotisesta perinteestään. Kiinalaiset elävät kuitenkin edelleen puolueen hallinnan alla ja peläten henkeään he eivät uskalla tuoda julki tyytymättömyyttään. Avain on KKP:n harjoittamassa mielen hallinnassa.
Jos kiinalaisilla olisi sananvapaus, ja he voisivat avoimesti keskustella KKP:n hyvistä ja huonoista puolista, he olisivat todennäköisesti jo kauan sitten paljastaneet KKP:n pahan luonteen ja vapauttaneet itsensä tämän pahan lahkon vallasta. Kiinalaisilla ei valitettavasti ole ollut sanan- eikä ajatuksenvapautta yli viiteenkymmeneen vuoteen sen jälkeen kun KKP otti vallan. Vuonna 1957 toteutetun älymystöön kohdistuvan oikeistolaisten vainon tarkoituksena oli rajoittaa sananvapaus ja hallita ihmisten mieliä. Useimmat Marxin ja Engelsin teoksia kulttuurivallankumouksen aikana opiskelleet nuoret leimattiin ironista kylläkin ”puolueenvastaiseksi liigaksi”, ja heitä vainottiin tässä täysin vailla perusvapauksia olevassa yhteiskunnassa. Keskustelu KKP:n hyvistä ja huonoista puolista ei yksinkertaisesti tullut kysymykseenkään.
Monelle kiinalaiselle ei tulisi mieleenkään kutsua KKP:ta pahaksi lahkoksi. Jos joku kuitenkin esittäisi sellaisen väitteen, niin Kiinassa asuvilla ei olisi vaikeuksia löytää vahvoja todisteita tukemaan väitettä omien sekä sukulaisten ja ystävien kokemuksien perusteella.
Paisti että Kiinan kansalta on riistetty ajatuksenvapaus heidät on myös indoktrinoitu puolueen opetuksen ja kulttuurin avulla. Siksi ihmiset ovat saaneet kuulla vain puolueen ylistystä, ja heidän mielestään on ryöstetty kaikki muut kuin KKP:ta vahvistavat ideat. Ottakaamme esimerkiksi Taivaallisen rauhan aukion verilöyly. Kun laukaukset ammuttiin kesäkuun 4. päivänä 1989, monet ihmiset juoksivat vaistomaisesti piiloon pensaisiin. Hetkeä myöhemmin he vaaroista huolimatta tulivat kuitenkin rohkeasti esiin ja lauloivat yhdessä ”Internationaalin”. Nämä kiinalaiset olivat todella rohkeita, viattomia ja kunnioitettavia, mutta miksi he lauloivat ”Internationaalia”, kommunistista hymniä, joutuessaan kasvotusten kommunistien tappamisen kanssa? Syy on yksinkertainen. Koska nämä ihmisparat on koulutettu puoluekulttuurissa, kommunismi on ainoa asia, jonka he tuntevat. Taivaallisen rauhan aukiolla olleet ihmiset eivät osanneet laulaa muita lauluja kuin ”Internationaalin” ja muutamia muita, jotka myös ylistävät kommunistista puoluetta
Mikä neuvoksi?
Kiinan kommunistinen puolue on menossa kohti täydellistä tuhoa. Surullista kyllä se yrittää yhdistää kohtalonsa Kiinan kansaan ennen valtakautensa päättymistä.
Kuolemaisillaan oleva KKP heikkenee jatkuvasti, ja sen hallinta ihmisten mielistä höltyy. Telekommunikaation ja internetin kehityksen myötä puolueen on vaikeampaa valvoa tietoa ja estää ihmisiä ilmaisemasta itseään. Kun korruptoituneet virkamiehet kasvavassa määrin köyhdyttävät ihmisiä ja estävät heitä elämästä omaa elämäänsä, ihmisten puoluetta koskevat harhakuvitelmat puolueesta alkava haihtua, ja kansalaistottelemattomuus on yleistynyt. Falun Gongin vainon aikana KKP:lta ei ole pelkästään jäänyt saavuttamatta tavoite suuremmasta ideologisesta kontrollista, vaan se on heikentänyt itseään paljastaessaan täydellisen säälimättömyytensä. Tämä on tarjonnut erinomaisen tilaisuuden saada ihmiset arvioimaan uudelleen KKP:ta ja raivannut Kiinan kansalle tien vapauttaa itsensä ideologisesta orjuudesta ja vapautua kokonaan kommunistisen pahan hengen hallinnasta.
Elettyään yli 50 vuotta KKP:n pahan hallinnan alla, kiinalaiset eivät nyt tarvitse väkivaltaista vallankumousta; heidän on pikemminkin lunastettava sielunsa. Tämä voidaan saavuttaa omin voimin, ja ensimmäinen askel kohti sitä on tulla tietoiseksi puolueen pahasta luonteesta.
Tulee päivä, jolloin ihmiset hylkäävät valtiokoneistoon kytketyt puoluejärjestöt ja antavat yhteiskunnan järjestelmien toimia itsenäisesti yhteiskunnan vakaiden voimien avulla. Kun diktatorinen puolueorganisaatio häviää, hallinto paranee ja tehostuu. Tämä päivä ei ole enää kaukana. Itse asiassa jo 1980-luvulla puolueen sisällä oli uudistajia, jotka puhuivat ideasta ”erottaa puolue hallinnosta” ja pyrkivät erottamaan puolueen hallinnosta. Uudistusponnistelut puolueen sisällä osoittautuivat riittämättömiksi ja epäonnistuivat, koska ideologiaa ”puolueen ehdottomasta johtoasemasta” ei oltu kokonaan hylätty.
Puoluekulttuuri on elintärkeä ympäristö kommunistiselle pahalle lahkolle. KKP:n harjoittaman ihmisten mielen hallinnan murtaminen voi osoittautua vaikeammaksi kuin puolueen erottaminen valtionhallinnosta, mutta sellaisen poisraivaaminen on ainoa tapa vetää kommunismin pahuus todella juurineen irti. Tämä voidaan saavuttaa vain Kiinan kansan omien ponnistelujen kautta. Kun ihmisten mieli on oikealla tolalla, ja ihmisluonto on palautettu alkuperäiseen tilaansa, väestö saa takaisin moraalinsa ja onnistuu muuttamaan yhteiskunnan säädylliseksi ja vapauttamaan sen kommunismista. Keino, jolla tästä pahasta hallinnasta päästään irti on, että tunnustetaan pahan hengen luonne ja vahingollisuus ja että se puhdistetaan ihmisten mielestä niin ettei sillä ole enää paikkaa mihin piiloutua. Kommunistinen puolue painottaa ideologista hallintaa, koska se itse ei ole mitään muuta kuin ideologia. Sen ideologia haihtuu, kun kaikki kiinalaiset hylkäävät kommunistiset valheet, pyyhkivät aktiivisesti pois puoluekulttuurin ja vapauttavat mielensä ja elämänsä kommunistisen pahan lahkon vaikutuksesta. Kun ihmiset pelastavat itsensä, KKP hajoaa.
Kommunistien hallitsemat valtiot yhdistetään köyhyyteen, diktatuuriin ja vainoihin. Tällaisia valtioita on jäljellä hyvin vähän, ja niihin kuuluvat Kiina, Pohjois-Korea, Vietnam ja Kuuba. Näiden hallintojärjestelmien päivät ovat luetut.
Kiinalaisten ihmisten Kiinan kukoistuskausien innoittamalla viisaudella kommunismin pahasta hallinnasta vapautetusta Kiinasta tulee kansakunta, joka on täynnä mahdollisuuksia.
Johtopäätös
Kiinan kommunistinen puolue ei enää usko kommunismiin. Sen sielu on kuollut mutta varjo elää. Se on perinyt vain kommunismin ”nahan”, mutta ilmentää yhä pahan lahkon luonnetta: ylimielisyyttä, äärimmäistä itsekkyyttä ja omistautumista hillittömään tuhoamiseen. KKP on perinyt kommunismin, taivaan lain kieltämisen ja ihmisluonnon hylkäämisen.
Tällä hetkellä Kiinan kommunistinen puolue hallitsee edelleen Kiinaa vuosien mittaan oppimillaan taistelumenetelmillä, käyttäen apunaan tiheäsilmäistä organisatorista järjestelmää yhdistettynä ”puoluevaltaiseen” hallintotapaan, sekä pahaa propagandaa, joka toimii valtionuskonnon tavoin. Kommunistisen puolueen aiemmin kuvatun kuuden luonteenomaisen piirteen perusteella nykyinen KKP täyttää selvästi ”pahan lahkon” tunnusmerkit; se ei tee mitään hyvää, ainoastaan pahaa.
Lähestyessään kuolemaa tämä kommunistinen paha lahko kiihdyttää korruptiota ja rappiota. Huolestuttavinta on, että se itsepäisesti tekee kaikkensa vetääkseen Kiinan kansan mukanaan korruption ja rappion kuiluun.
Kiinalaisten on autettava itseään; heidän on harkittava mitä tekevät ja karistettava KKP harteiltaan.
Alaviitteitä
[1] ”Pantteri on kuollut, mutta sen nahka on vielä jäljellä” on peräisin muinaisesta kiinalaisesta ennustuksesta Shao Yongin (1011-1066) runossa Luumunkukka. Pantteri viittaa tässä entisen Neuvostoliiton maantieteelliseen alueeseen, joka todella muistuttaa muodoltaan loikkaavaa pantteria. Neuvostoliiton romahdus tuhosi kommunistisen järjestelmän sielun, ja jäljelle jäi vain nahka (muoto), jonka Kiinan kommunistinen puolue peri.
[2] Kiinan kansantasavallan hallitusmuoto (virallinen englanninkielinen käännös 1999).
[3] ”AB-joukkojen” tapaus viittaa bolshevisminvastaisten joukkojen operaatioon vuonna 1930, jolloin Mao antoi käskyn tuhansien puolueen jäsenien, puna-armeijan sotilaiden ja viattomien siviilien tappamisesta Jiangxin maakunnassa yrittäessään lujittaa valtaansa KKP:n hallitsemilla alueilla.
[4] Maon ”Raportti Hunanin maatyöläisliikettä koskevasta tutkimuksesta.” (1927)
[5] Tai-vuori (Taishan) on ensimmäinen Kiinan Shandongin maakunnan viidestä kuuluisasta vuoresta. Se on ollut YK:n maailmanperintökohteiden luettelossa vuodesta 1987 lähtien.
[6] Maanjakoliike edustaa Kiinan talousuudistusten pimeää puolta. Samalla tavalla kuin teollisen vallankumouksen aikana Englannissa (1760-1850) tämän päivän Kiinassa on varattu viljelymaata eritasoisten talousvyöhykkeiden (kunta, kaupunki, maakunta ja valtio) luomista varten. Maan varaamisen seurauksena kiinalaiset maanviljelijät ovat menettäneet maansa. Kaupungeissa vanhempien kaupunkien ja kaupunkialueiden asukkaat pakotettiin usein muuttamaan minimaalista korvausta vastaan, jotta saataisiin tilaa kaupalliselle kehitykselle. Lisätietoa osoitteessa http://www.uglychinese.org/enclosure.htm.
[7] Pääaineenaan lehdistöoppia opiskeleva pekingiläisopiskelija Lin Zhao luokiteltiin vuonna 1957 oikeistolaiseksi itsenäisen ajattelunsa ja kommunistiseen liikkeeseen kohdistamansa suorasukaisen arvostelun vuoksi. Häntä syytettiin salaliitosta, jonka tarkoituksena oli syöstä kansan demokraattinen diktatuuri vallasta ja hänet pidätettiin vuonna 1960. Vuonna 1962 hänet tuomittiin 20 vuodeksi vankeuteen. KKP tappoi hänet 29. huhtikuuta 1968 vastavallankumouksellisena.
Zhang Zhixin oli intellektuelli, jonka KKP kidutti kuoliaaksi kulttuurivallankumouksen aikana, koska hän oli kritisoinut Maon epäonnistumista Suuressa harppauksessa ja suorasukaisesti kertonut totuuden. Vanginvartijat riisuivat hänet monta kertaa alasti, laittoivat hänen kätensä käsirautoihin selän taakse ja heittivät hänet miesten vankiselleihin ja antoivat miesten raiskata hänet joukkoraiskauksissa, kunnes hän tuli hulluksi. Vankilaviranomaiset pelkäsivät hänen huutavan teloitettaessa iskulauseita, minkä vuoksi he leikkasivat hänen kurkkunsa auki ennen teloitusta.
[8] Helmikuun vallankumouksella tarkoitetaan helmikuussa 1917 tapahtunutta Venäjän porvarillista vallankumousta, jolla tsaari syöstiin vallasta.
[9] Lokakuun vallankumous tapahtui Leninin johdolla lokakuussa 1917. Vallankumouksen aikana murhattiin tsaarin vallasta syösseet kapitalistiluokan vallankumoukselliset, mikä johti Venäjän porvarillisen vallankumouksen tukahduttamiseen.
[10] Sekä Mari-välikohtaus, että huhtikuun 12. päivän verilöyly viittaavat Guomindangin hyökkäyksiin KKP:ta vastaan. Mari-välikohtaus sattui 21. toukokuuta 1927 Changshan kaupungissa Hunanin maakunnassa. Huhtikuun 12. päivän verilöyly tapahtui Shanghaissa huhtikuun 12. päivänä vuonna 1927. Molemmissa tapauksissa joidenkin KKP:n jäsenten tai KKP:lle myönteisten aktivistien kimppuun hyökättiin tai heidät tapettiin.
[11] Liu Di, puna-armeijan 20. armeijakunnan poliittinen upseeri, jota syytettiin kuulumisesta AB-joukkoihin, johti kapinaa Futianissa ja syytti Li Shaojiunia vastavallankumoukselliseksi. He ottivat Futianin kaupungin valtaansa ja vapauttivat yli sata henkilöä, jotka oli pidätetty AB-joukkoihin kuuluvina, ja huusivat iskulausetta ”Alas Mao Zedong”.
[12] Peng Dehuai (1898–1974): Kenraali ja poliittinen johtaja kommunistisessa Kiinassa. Peng oli ylipäällikkö Korean sodassa, varapääministeri kansanneuvostossa, politbyroon jäsen ja puolustusministeri vuosina 1954-1959. Hänet erotettiin tehtävistään hänen vastustettuaan Maon vasemmistopolitiikkaa KKP:n Lushanin täysistunnossa vuonna 1959.
[13] Li Lisanista: henkilö, jolle pidettiin neljä muistojuhlaa.
[14] Neljä periaatetta ovat: sosialistinen tie, proletariaatin diktatuuri, KKP:n johtoasema sekä marxismi-leninismi ja Mao Zedongin ajatukset.
Senaste ändring: 25 Mar 2021 kl. 14:30
Tillbaka